Saksanseisojat näyttivät Nina Pärssiselle tien Ämmälänmäelle ”Vastaanotto kylillä on ollut lämmin ja turvallinen”

Työmarkkinajohtamisen ammattilainen Nina Pärssinen muutti eteläisestä Suomesta lakeuksille löytääkseen tilaa nauttia elämästä koiriensa kanssa. Mieluinen talo löytyi kylästä, josta hän ei ennalta tuntenut ketään. Tämä seikka muuttui pian.

Jälkikäteen olen ajatellut, että onhan tuntemattomaan yhteisöön muuttaminen aina oma riskinsä. Vastaanotto Tiistenjoen Ämmälänmäellä yllätti todella positiivisesti. Yksi kylän aktiiveista järjesti pian muutettuani pankilla kahvitilaisuuden, ihan että saisin tutustua ihmisiin. Ensimmäisen kunnon lumisateen aikaan puhelin soi kolmeen kertaan, naapurit kysyivät, pääsenkö varmasti pihasta pois ja olisiko traktorista lumitöissä apua.

Etelä-Pohjanmaa on aktiivista koiraharrastajien aluetta ja olen pitkään ollut yhdistystoiminnassa myös kansallisella tasolla mukana. Seutu oli tullut tutuksi. Ajatuksena oli löytää tukikohta, jossa voisi nauttia luonnossa kulkemisesta koirien kanssa. Tietokoneeni näytölle ilmestyi rakennus, jota voi oikeasti kutsua vanhaksi. Maarekisteriin talo on merkitty 1788 ja se on aikanaan siirretty Lapuanjoen jokirannasta nykyisille sijoilleen. Kun pääsin paikan päällä tutustumaan taloon, astuin kynnyksen yli 1950-luvulle.

Seitsemän vuotta sitten vanhan talon myynti-ilmoitus herätti mielenkiintoni Facebookissa. Talo päätti ryhtyä kodiksi.

Tein noihin aikoihin töitä Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtajana ja asuin Vantaalla. Kuvittelin hankkivani paikan, jonka kunnostaisin harrastustoiminnan tukikohdaksi. Toisin kuitenkin kävi, talo päätti ryhtyä kodiksi. Ennen sitä se oli kuitenkin kunnostettava pohjiaan myöden.

Syksyllä 2018 hain Alajärvellä avoinna ollutta hallintojohtajan vakanssia ja tulin valituksi. Pääsin muuttamaan saman vuoden jouluksi Ämmälänmäelle. Uusi työ alkoi vuoden vaihduttua. Vanhan talon remontointi on varmaan tehokkaimpia tapoja tutustua uuden kotiseudun ihmisiin. Aina on jossain joku, joka tietää kuka tietää. Naapureiden elämää seurataan ja varmistetaan että pihassa oleva vieras auto on oikealla asialla. Itse koen sen niin että täällä välitetään.

Itselleni on ollut suuri yllätys se, miten paljon täällä on erilaisia tapahtumia, on kesäkahvila, lauluiltoja, myyjäisiä ja muita tilaisuuksia. Ihmiset tervehtivät ja tulevat juttelemaan. Viime kesänä huomasin yhtäkkiä olevani keskellä täydellistä Suomi-filmi-kokemusta. Olin polkupyörän selässä hiekkatiellä matkalla kesäteatteriin. Kaikki tämä omalla kyläkunnaalla.

Joka aamu, kun lähdemme koirieni Aidan ja Egin kanssa ulos ja katson talon pihapiiriä, kylää ja sitä ympäröiviä peltoja ja luontoa tuntuu hyvältä. Hyvältä että tämä paikka löytyi.

Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeää. On tilaa ajatella ja nauttia elämästä koirien kanssa. Eikä kaikki luontoharrastus ole vain omissa oloissa oloa, muualta tulleena minut on otettu hyvin vastaan myös metsästysseurassa. Luonto alkaa takapihalta, samalla terveyskeskus on vartin päässä ja keskussairaalaan on matkaa reilu puoli tuntia.

Tämä vuosi on tuonut kylille myös uusia vanhoja tuttuja. Ruotsissa pitkään asunut veljeni muuttaa ensi vuonna takaisin Suomeen ja asettui samalle seudulle. Yksi parhaista ystävättäristäni löysi hänkin näiltä kyliltä itselleen uuden kodin. Itse olen nauttinut täällä asumisen lisäksi myös mahdollisuudesta tehdä edelleen töitä, tällä hetkellä Valtakunnansovittelijan toimistolle.

Tämä artikkeli on osa Sydänkylät-hankkeen Kylätarinoita-sarjaa. Lisää Lapuan Lakaluoman, Tiistenjoen ja Ylikylän asukkaiden tarinoita löydän täältä.