Rukkipelanterin talo vuodelta 1866 etsii uuden tarinan tekijää ”Sydänkylät-hanke rohkaisi etsimään historialliselle talolle uutta omistajaa”

Jouko Pelanteri perheineen omistaa Ylikylän vanhimman pihapiirin, Rukki-Pelanterin talon. Talossa on vuosisatojen saatossa sorvattu rukkeja aina Amerikkaan vietäväksi. Nyt talo etsii uutta käsistään taitavaa omistajia, sillä pihapiiristä löytyy kelpo tilat joko yritystoimintaan tai harrastamiseen.

Tällä tontilla on aina eletty keskellä historiaa. Päärakennus rakennettiin 1866, nälkävuosien aikaan. Pihasta löytyy vanhempikin hirsirakennus, jonka päätyyn on merkitty vuosiluku 1819. Kyseinen rakennus on ollut aikanaan Ylikylän ensimmäinen asumus, joka ilmeisesti siirrettiin jokivarresta tälle tontille.

Päärakennus rakennettiin 1866, nälkävuosien aikaan.

Pelanterin tuparati, rakennettu vuonna 1867, viimeisenä köyhänä vuonna.

Talossa on vuosisatojen saatossa sorvattu rukkeja aina Amerikkaan vietäväksi.

”Rukkipelanterin sorvari”, sillä nimellä tunnettiin oma isäni isoisä Juho Heikinpoika Pelanteri. Hän oli tarinoiden mukaan hyvin työkeskeinen ihminen. Jotain tästä kertoo se, että rukkien teko sorveineen sijaitsi talon korkeassa tuvassa, ei suinkaan piharakennuksissa.

Ylikylä alkoi kehittyä näille tienoille sen jälkeen, kun naapuriin rakennettiin sahalaitos. Rukeille oli kysyntää aina 1920-luvulle, aikaan, jolloin Juhosta aika jätti. Itse olen usein miettinyt, että hän sai elää Suomen suuren muutoksen aikaa.

1970-luvulla moni vanha talo remontoitiin muovimatoilla ja moderneilla ajatuksilla piloille. Onneksi näin ei käynyt täällä, vaikka taloa silloin ”modernisoitiin”. Olemme poistaneet muovimattoja ja purut lattioiden alta. Missään ei ole tullut vastaan ongelmia ja ilmanlaatu rakennuksessa on hyvä. Yläkerran huoneet ovat aina olleet kesäkamareina.  Oma toiveemme on, että joku lähtisi rakentamaan omaa tarinaansa tämän historian harteille. Minun silmääni tämä on hyvä paikka ja aihio, jota kannattaa tulla katsomaan kauempaakin.

Itselleni lähikylien kehittämiseen tähtäävä Sydänkylät-hanke antoi pontta pitkään mielessä olleelle ajatukselle. Kun hankkeen ensimmäisten viikkojen aikana yksi rakennus löysi kyliltä uuden omistajan ja toinen vuokralaiset, ajattelin että nyt voisi olla oikea aika. Ajattelemme, ettemme halua olla esteenä, jos jossain on oikea ihminen tai ihmiset viemään yli 200 vuotta asuttuna ollutta pihapiiriä eteenpäin.

Päärakennuksessa raamit ovat kunnossa. Huopakatto pitää ja ikkunat ovat hyvät, perusrakenne on terve – korkea tupa, kuusi huonetta ja vinttitilaa kehittämistä varten. Päärakennuksessa neliöitä on reilut kaksisataa, kaikkeahan ei tarvitse ottaa kerralla käyttöön.

Pihasta löytyy historiallisia hirsirakennuksia, liiterit ja talli, sekä aikanaan kotieläintuotannossa ollut iso rakennuskokonaisuus. Osa tilasta on 3,5 metriä korkeaa hallitilaa. Täällä on hyväkuntoiset tilat erilaiseen valmistukseen tai harrastamiseen. Olen miettinyt paljon sitäkin, mikä olisi sellainen tämän tai tulevan ajan rukki, kaunis käsityöesine, josta on ihmiset arjessa iloa ja hyötyä. Ehkä tänne koivukujan päähän löytää tiensä joku, joka tekee sellaisia tai jotain aivan muuta.

Sanotaan että tekevälle löytyy aina työtä. Itse tiedän ainakin että tässä paikassa tekevien ihmisten on ollut hyvä olla jo yli kaksisataa vuotta, miksei siis jatkossakin.

Tämä artikkeli on osa Sydänkylät-hankkeen Kylätarinoita-sarjaa. Lisää Lapuan Lakaluoman, Tiistenjoen ja Ylikylän asukkaiden tarinoita löydän täältä.