”Ensimmäinen superterassini oli Tiistenjoen Nuorisoseuran portaat”
Diili-voittaja Arttu Seppälä on ikuinen Tiistenjoen poika
Helsingin Kasarmintorin hyörinää johtaa mies, joka on kuluneen sanonnan mukaan ”televisiosta tuttu”. Meneillään on uusien työntekijöiden koulutus ja takana ovat Superterassin ensimmäiset päivät. Nuorta miestä ei voi sanoa kuluneeksi, mutta hymyt takana silmät kertovat unen jääneen vähiin. Superterassin ensimmäisten päivien yli 30 000 kävijää vaativat veronsa.
Keväällä 2025 Diili-saran finaalijaksojen aikana Lapuan kaduilla ei liikkunut ketään. Artun puolesta jännitettiin erityisesti Tiistenjoen kylällä, missä nykyisin lierihatustaan tunnettu monilahjakkuus vietti lapsuutensa ja poikavuodet. Tiisteläisille Arttu on ollut oman kylän poika siitä lähtien, paikallisessa baarissa eli Tarina-Tuvassa hänen uraansa jalkapalloilijana seurattiin tarkasti. Edelleen Artun käsikirjoittamien Pöyrööt-sarjakuvan hahmoista ollaan baarikeskusteluissa aivan varmoja, että ne edustavat niitä ja näitä kylännaisia tai -miehiä, tiisteläisiä.
”Muutimme Tiistenjoelle kun olin kolmevuotias vuonna 1990, kuusitoistavuotiaana muutin Kokkolaan lukion ja jalkapallon perässä. Aika Tiistellä oli minulle turvaa, huolettomuutta ja yhteisöllisyyttä. Vaikka paljon on kylällä oman lapsuuteni ajoista muuttunut niin nuo samat tunteet ovat vastassa aina kun sinne pääsen”, Seppälä pohtii.
Lemmenkujan patotie oli Artun poikavuosien retkien kiinnostava kohde.
Tiistenjoen maisemat tulivat lapsuudessa tutuksi ennen kaikkea polkupyörän selästä.
”Kuuskutosen vartta pyörittiin. Grillille, kyläkaupalle tai kioskille vietiin kaikki kolikot, joita taskunpohjalta löytyi ja kosken padon lenkkiä ajettiin kiivaasti. Samanikäisten poikien reviiriä valvottiin ja tarkkailtiin. Maitolaituri tai Nuorisoseuran portaat olivat tärkeitä päivystyspaikkoja. Ehkä ne rappuset olivat oman elämäni ensimmäinen Superterassi”, Arttu naurahtaa.
Nuorisoseuran rappuset ja taustalla näkyvä maitolaituri olivat Artun ja kavereiden kokoontumispaikkoja.
Jalkapalloilijan uran jälkeen Arttu Seppälä on tehnyt pohjalaisuudesta itsellensä ammatin sekä käsikirjoittajana, mutta nyt myös Superterassin isäntänä. Pohjalaisuus on hänelle mieluinen leima.
”Jo silloin kun muutin 16-vuotiaana kotoa pois lakeuksilta jalkapallon takia, huomasin että omaa taustaani pohjalaisena nostettiin enemmän esiin kuin muualta tulleiden pelaajien taustoja. Pohjalaisuuden arvostus on ollut aika korkealla tasolla. Se tuo myös meille kaikille vastuun, meidän tulee lunastaa odotukset positiivisesta suoraselkäisyydestä ja sanojen mittaisena olemisesta. Pohjalaisuus on kovaa työntekoa, mutta sitä pitää tehdä hymyssä suin eikä väkisin vääntämällä eikä varsinkaan muita lyttäämällä.”
Diilin myötä Arttu joutui myös pohtimaan omaa asemaansa esikuvana itseään nuoremmille ihmisille, myös Lapuan Sydänkylillä asuville tuttuja teitä nyt polkupyöräileville tytöille ja pojille.
”En ota paineita, mutta se on kunnia, jos näin on. Toivon että jokainen nuori löytäisi omat unelmansa ja tekisi töitä niiden eteen. Se oman unelman ei taritse olla jossain maailmalla, se voi ihan yhtä hyvin olla oman kotitilan jatkaminen. Olkaa uteliaita, kiinnostuneita ja tehkää töitä niiden eteen. On tärkeää, että unelma on oma eikä kenenkään muun. Eikä unelman tarvitse olla jotain suurta ja Amerikkaa, se voi olla myös aivan lähellä, kunhan se tuntuu hyvältä. Mieluummin tee kuin jätä tekemättä.”
Artulla on edessä elämänsä ensimmäinen kesä, jolloin hän ei ehdi Lapualle ja Tiistenjoelle. Suomen työteliäimmän terassikesän jälkeen edessä on paluu perheen Seinäjoen kotiin.
”Syksyllä sitten Tiistenjolle, kaikessa rauhassa. Vanhat kotipaikat kertovat ihmiselle aina hyvin sen kuka olet ja mistä olet kotoisin.”
