Kylälaulu – minkäslainen laulu se oikein on?
Ajatus kylälaulutyöpajoista syntyi muutama vuosi sitten yhteisissä pohdinnoissa sanoittajamestari Heikki Salon kanssa. Oma alkuperäinen ajatukseni oli haastaa suomalaisia laulelmantekijöitä kisaamaan kyläaiheisten laulujen tekemisestä ja esittämisestä. Tuossa hetkessä Heikki ryhtyi kertomaan omista kokemuksistaan osallistavasta laulunteosta.
Vaadittiin molemmilta vielä useampi tuhat Suomen maanteillä ajetuilla matkoilla muhitettuja ajatuksia ja puheluita ennen kuin ajatus ”Kylä kantaa” työpajoista oli täsmentynyt. Tietenkin tarvittiin myös Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahaston päätös, joka mahdollistaa työpajojen ja loppukonsertin järjestämisen.
Mutta mikä sitten on sellainen kylälaulu?
Vastaus on pohjimmiltaan helppo, tekijä tai tekijäthän aina päättävät sen minkälaisen laulun ovat tulleet tehneeksi. Sen jälkeen heillä ei asiaan olekaan juuri sanottavaa, sillä kuulijat kuulevat lauluissa oman elämänsä ryydittämänä erilaisia asioita – joskus myös aivan erilaisia kuin mitä tekijä tai tekijät ovat ajatelleet. Se on sitä kulttuurin rikkautta.
Koin juuri pienen riemun ja hämmästyksen hetken. Kysyin tekoälyltä, mikä on kylälaulun määritelmä. Tekoäly viittasi kylälaulun määritelmässään yhteiseen ”Kylä kantaa” -hankkeeseemme seuraavasti:
”Kylälaulu on taiteellinen tulkinta kylän sielusta. Se antaa äänen paikalle, ihmisille ja heidän yhteisille kokemuksilleen sekä rakentaa siltaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välille.”
Itselleni kylälaulu tarkoittaa laulua, joka kertoo kuulijalleen siitä, millaista elämä kylissä on. Suomalaisessa lauluperinteessä on paljon lauluja, joissa kehutaan omaa kylää ja moititaan toisten kylien väkeä – ainakin tyttäriään vahtivia akkoja. Näitä lauluja on tehty vuosisatoja ja ne ovat olleet oman aikansa historiatyötä.
Sotien aikana korsuissa ja juoksuhaudoissa syntyi paljon lauluja kaipuusta kotiin, niin äidin, isän kuin vaimon ja lasten luo. Myös tutut maisemat, pellot ja rauhanajan työt saivat noissa lauluissa oman osansa. Tuotakin perinnettä olisi tärkeää kartoittaa ja tutkia – sitä työtä on myös varmasti paljon tehty.
Suomen historia ja rakennemuutos kuukuvat kyläaiheisissa lauluissa voimakkaasti. ”Hiljainen on kylätie” -henkistä tuotantoa tehtiin aikanaan maaltamuuttajien silmäkulmien kostuttamiseksi paljon.
Itselleni kylälauluja ovat niin seinäjokisen Jussi Asun ”Kirjeen sulle kirjootan” tai J. Karjalaisen Valion mainoslaulunakin toiminut ”Panen maitoa tulemaan”. Kyseessä on käännöskappale, alkuperäisteos on nimeltään ”Thank God I´m a Country Boy”. Pauli Mustajärven viimeisissä soololevyissä on liian vähälle huomiolle jäänyt mestariteos, albumi ”Teillä oli nimet ja kerran te kuljitte täällä” (2019), joka kertoo ihmiskohtaloista, osin Mustajärven suvun kotikylältä.
Mitä itse odotan ”Kylä kantaa” -työpajoilta?
Ennen kaikkea kohtaamisia muiden laulunteosta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Olen itse saanut osallistua Heikki Salon lauluntekokurssille ja voin taata, että kurssilla on ollut iso vaikutus kaikkeen kirjoittamiseeni – ei yksin riimittelyyn.
Toivon, että työpajoissa syntyy – osin osallistujien yhteistyönä – lauluja, jotka kertovat tästä päivästä ja huomisesta. Niin yksittäisistä kylistä mutta myös laajemmin kyläarjesta, toiveista, peloista sekä sukupolvien ketjusta. Ja kyllä niitä tyttäriään vahtivia vanhempia naisia saa edelleen säkeillä tölväistä, jos niin on ollakseen.
Jussi Lähde
